Osteopatian historia

Osteopatia sai alkunsa Andrew Taylor Still (1828-1917) kehittämänä Yhdysvalloissa vuonna 1874.

Lääkäriksi valmistunut Andrew Taylor Still huomasi lääketieteiden rajoitukset, kun kolme hänen omaa lastaan kuoli aivokalvontulehdukseen. Tämä sai hänet etsimään uusia keinoja kehon parantamiseen. Still uskoi, että keho pyrkii sopeutumaan ja parantamaan itsensä. Keho täytyy nähdä kokonaisuutena, jossa mm. luusto, lihakset, jänteet, nivelet, rauhaset ja sisäelimet yhdessä hermoston ja verenkierron kanssa muodostavat kokonaisuuden. Pienikin häiriö esimerkiksi lihaksessa, nivelessä tai luussa saattaa häiritä esim. hermoviestintää, verenkiertoa tai immuunipuolustusta. Siksi on tärkeää hoitaa koko ihmistä eikä vain kipua tai sairautta.

Osteopatia siis kehitettiin tarpeeseen virustautien hoitamiseen ja immuunipuolustuksen vahvistamiseen. Tilanne ei ole nykyaikaan muuttunut, immuunipuolustus tunnetusti paras luontainen vastus taudeille ja sairauksille.

Andrew Taylor Still ja lääkäri William Smith (Skotlanti) perustivat ensimmäisen osteopatiakoulun vuonna 1892, College of Osteopathy.

Osteopatia levisi Eurooppaan sen jälkeen kun englantilainen fysiologi John Martin Littlejohn (1865-1947) oli saanut apua Stilliltä keuhkotautiinsa. Parannuttuaan hän ryhtyi itse opiskelemaan osteopaatiksi ja myöhemmin lääkäriksi. Palattuaan Englantiin hän perusti Euroopan ensimmäisen osteopatiakoulun Brittish School of Osteopathy (BSO) 1917, joka toimii edelleen.

Craniosacraali tekniikoiden koulutus on myös osa koulutusta. Biodynaamiset koulutukset ovat post-gradu koulutuksia.

Osteopaattikoulutus aloitettiin Suomessa vuonna 1988 Luontaislääketieteen Instituutti Kaironissa Helsingissä. Nykyisin osteopatiaa voi opiskella myös AMK koulutuksena Metropolissa.